Uskomaton ja upea reissu Japanissa takana ja kotiin on tultu montaa kokemusta rikkaampana.
Loputkin keikat sujuivat erittäin hyvin, ja viimeisen viikon aikana pidimme konsertteja kirkkojen lisäksi mm. leikkikoulussa, paperitehtaalla ja onsenissa eli kylpylässä. Erityisen hauskaa oli soittaa 150:lle pienelle japanilaiselle lapselle ja heidän suloisuutensa taisi sulattaa meidän jokaisen sydämen.
 |
| Kiertueen hauskimpia hetkiä lasten kanssa ! |
Ihmeellistä varjelusta on kyllä matkassa ollut, kukaan ei ollut juurikaan pieniä juttuja lukuunottamatta edes kipeänä ja hurjan kapeista kaduista huolimatta kumpaankaan autoista ei tullut naarmuakaan. Toisen auton jarrut tosin meinasivat pettää matkalla, mutta onneksi vika huomattiin ajoissa ja auto saatiin vaihdettua. Reissun parhaimmistoa olivat kyllä ehdottomasti automatkat ja niiden aikana käydyt syvälliset ja vähemmän syvälliset keskustelut. Joukkomme johtaja sensei Pihkara jakoi meille elämänviisauttaan ja Raamatuntuntemustaan pitkin matkaa ja toivottavasti jotakin siitä tarttui meidän päihimme. Erityisesti avioliittovinkkejä on hyvä alkaa tallettaa ajoissa mielen sopukoihin ;)
Saimme myös nauttia aivan upeista säistä, viimeisen viikon aikana aurinko paistoi useampana päivänä ja lämmintä oli, jopa +25 astetta! Auringon paistaessa Jorma usein valitsi maisemareitin ajettavaksi ja saimme ihmetellä Jumalan luomaa monipuolista ja kaunista maata!
Maisemien lisäksi saimme nauttia japanilaisten uskomattoman lämpimästä vieraanvaraisuudesta ja ystävällisyydestä, ja matkan aikana kohtasimme useita todella mielenkiintoisia henkilöitä. Esimerkiksi seuraavana päivänä siitä, kun olimme käyneet Hiroshiman rauhan museossa, sensei vei meidät tapaamaan erästä 91-vuotiasta naista, joka asui ydinpommin pudottamisen aikaan 40km päässä räjähdyskeskuksesta. Oli todella vaikuttavaa kuulla hänen tarinansa ja miten hänestä myös lopulta tuli kristitty. Mailis Janatuinen on tallentanut hänen tarinansa kirjaan Kaksi naista, yksi usko. Voisin kuvitella, että siinä on lukemisen arvoinen kirja!
 |
| 91-vuotiaan Chiekon vieraina! |
 |
| Ainoa ydinpommin tuhoama jäljelle jätetty rakennus Hiroshiman keskustassa |
 |
| Pienoismalli ydinpommista ja sen tuhoista Hiroshiman rauhan museossa |
 |
| Räjähdyskeskus ja uhrien muistomerkki, taustalla jossain pienenä palaa ikuinen tuli. |
Toinen vaikuttava kohtaaminen sattui, kun Itä-Tokushimassa asuessamme osa porukkaa sattui löytämään pienen suloisen lettukioskin, jonka omistajalle täytettyjen lettujen syömisen yhteydessä Jesse, Jon, Marjo ja Laura sitten alkoivat laulamaan. Lettumies oli todella vaikuttunut ja kiitollinen, ja tuli sitten luvattua mennä uudestaan käymään ja parin päivän päästä menimmekin koko porukalla syömään lettuja. Syömisen jälkeen aloimme sitten katusoittamaan kioskin edessä. Tunnelma oli todella ihana ja välitön.
Paikalla oli jonkin verran nuoria ja lisäksi nuori äiti pienen poikansa ja miehensä kanssa. Mari-Kaisa alkoi juttelemaan tämän nuoren äidin kanssa ja soiton loputtua Jesse antoi pikkupojalle plektransa ja Mari-Kaisa kutsui heidät kuuntelemaan meidän konserttiamme. Lähtiessämme kiitimme vielä lettumiestä ja siinä samalla Mari-Kaisa sai myös todistaa hänelle Jeesuksesta. Meidän oli seuraavana päivänä pakko mennä vielä ostamaan yhdet letut ( ne olivat aivan taivaallisen herkullisia! ) ja samalla veimme lettumiehelle Raamatun.
Lettumies jäi varmasti meidän jokaisen mieleen. Keskustellessamme hänen kanssaan ilmeni, että hän on itse perustanut tämän kioskin 20 vuotta sitten ja hän on siitä asti ollut siellä töissä joka päivä 11 tuntia, eikä hän koskaan ole pitänyt lomaa eikä myöskään sairastellut. Japanissa tällainen työlle omistautuminen on hyvin tyypillistä, mutta voi varmasti aiheuttaa syvää yksinäisyyttä. Lettumiestä saa siis muistaa rukouksissa!
 |
| Me ja Lettumies! |
Viimeinen konserttimme Tokushimassa huipentui siihen, kun lettukioskin luona tapaamamme nuori äiti tuli poikansa kanssa kuuntelemaan sitä ja he toivat vastalahjaksi plektrasta meille tuulihattuja! Se oli naiselle hänen elämänsä ensimmäinen kerta kirkossa. Häntäkin saa siis muistaa rukouksissa. Jumala antakoon kasvun sille siemenelle, joka on meidän työmme kautta kylvetty.
Meillä riitti terveyttä onneksi pikkujuttuja lukuunottamatta. Ensimmäisen illan sushielämys taisi saada pari bändin jäsenen vatsaan myös ylimääräistä elämää. Viimeisen viikon aikana homeisessa vanhassa pappilassa majoittuminen taas saattoi aiheuttaa kevyttä tukkoisuutta ja yskää, mutta kaikki keikat pystyttiin vetämään kunnialla läpi. Ja noista taloista pitää vielä sanoa, että Japanista ei taida löytää montaakaan paikkaa, missä ei olisi hometta ainakin jonkin verran. Ilmasto on sen verran kostea ja talojen ilmastointi huono, että home kuuluu väistämättä asiaan. Jos homeen ja raa'an kalan kanssa tulee toimeen, ei muuta kun suunta Japaniin!
Kaikenlaisiin juttuihin tuli törmättyä ja Japanin kulttuurin verho raottui matkan varrella paljastaen monia kiinnostavia ilmiöitä. Kohteliasuus, työmoraali, omavoimaisuus, uskonnollisuus, ruoka, nautinnot arjen vastapainoksi, huumori ja monia muita teemoja, joihin pääsimme vähän tutustumaan. Jos niistä jokaisesta alkaisi tässä kertomaan, alkaisi tektin mitta hipoa pienen romaanin lukemia, joten jätän kertomisen henkilökohtaisiin kohtaamisiin ja ennen kaikkea suosittelen jokaista tutustumaan itse japanilaiseen kulttuuriin ja mahdollisuuksien mukaan myös vierailemaan itse maassa. Kysymyksiä saa tietysti esittää, jos jokin asia jäi erityisesti vielä kiinnostamaan, jokainen bändin jäsen varmasti vastaa mielellään ja kertoo omista kokemuksistaan!
Jos meidän bändiä haluaa nähdä Suomessa livenä, siihen on mahdollisuus 21.5 klo 19.00, kun Kauniaisten uudella paviljongilla pidetään Folk-talentti-ilta. Tervetuloa sinne!
Laitetaan muutama kuva vielä tähän ja toivotetaan siunattua kevättä kaikille!
 |
| Japanilainen nauttii keväästä ja upeasta vuorimaisemasta |
 |
| Jorma ja Mari-Kaisa aka Batman ja Robin ! |
 |
| Vesiputouskin löytyi Awajin saarelta |
 |
| Iltakävelyllä |
 |
| Tunnelmaa keikalta |
Toivottavasti nautitte meidän matkajuttujen lukemisesta! Rakkaudella NC
 |
| NC tossut jalassa! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti