Japanissaaa!

"Varjele, Jeesus, matkallamme, nimessäsi aamen", lausuu joukkomme johtaja Pihkara-sensei aloittaessamme automatkan kohti Hiroshimaa. Illalla on luvassa konsertti Itä-Fukuyaman kirkolla, mutta sitä ennen teemme retken Hiroshimaan. Kolmetoista keikkaa takana ja kuusi vielä edessä. Ennen Japaniin lähtöä keikkamäärä tuntui aika suurelta, ja vähän meinasi huolestuttaa, ehditäänkö me yhtään nähdä ympäristöä ja tutustua kulttuuriin siinä samalla. Jeesus onneksi osaa aina yllättää positiivisesti ja meitä on todellakin hemmoteltu useilla uskomattomilla kokemuksilla. 

Japanissa ollaan! Tunnelmia Nagoyan lentokentältä.

Heti ensimmäisenä päivänä lentojen vaihtumisen vuoksi pääsimme matkustamaan shinkansenilla eli luotijunalla Nagoyasta Osakaan, Finnairin piikkiin. Matkalla saimme ihmetellä ja ihastella Japanin vihreitä vuoria, merta ja - ai että - kirsikankukkia! Saavuimme juuri sopivasti näkemään sakuran vaaleanpunaista loistoa ja nauttimaan Japanin kevään lämmöstä! 

Seuraavana päivänä aamutreenien jälkeen Marri lähti seikkailemaan Osakan keskustaan kameran kanssa ja muut lähtivät yhteen maailman suurimmista akvaarioista. Sieltä taisi löytyä ainakin valashai ja pingviini poikineen sekä monenlaisia muita outoja otuksia. Matka jatkui Osakaan ja siellä seikkailut kruunautuivat suurkaupungin huikean öisen maiseman katseluun näköalatornista. Varsin lupaava ja innostava alku matkalle. 

Osakan valot 

Ja sitten alkoikin keikkailu. 1-2 konserttia päivässä eri puolilla läntistä Japania. Eli autossa istumista riitti, mutta eipä se ehtinyt missään vaiheessa muuttua puuduttavaksi, sillä Japanin värikkäissä maisemissa riitti ihmettelemistä. Vuoria, merta, riisipeltoja, suurkaupunkeja, siltoja, tunneleita, patsaita, eksoottisia kasveja ja kummallisia rakennuksia. Japani on osoittautunut hämmentävän monipuoliseksi maaksi. Täältä tuntuu löytyvän paikkoja, jotka on kuin leikattu jostain toisesta maasta ja sovitettu eri puolille japanilaista maisemaa. Eräänä päivänä ajaessamme valkoisten hiekkarantojen ja palmujen reunustamaa rantatietä tuntui aivan kuin olisimme olleet Kalifornissa lomamatkalla, kunnes taas hetken kuluttua olimme keskellä vuorten ympäröimää sokkeloista kaupunkia.

Awajin saaren upeita vuorimaisemia!

Kirkko keskellä riisipeltoja

Aurinko ja ranta!

Vuoria siis riittää. Japanista on vaikea löytää kaupunkia, jonka alueella ei olisi vuorta. Keikkojen lomassa sensei on vienyt meitä useammallekin vuorelle ihastelemaan maisemia. Olemme myös päässeet tutustumaan onsen-kylpylöiden rentouttavaan maailmaan. Japanilaisilla on tapana suunnilleen kerran viikossa käydä näissä mineraalien ja kuumien altaiden ihmeellisessä maailmassa peseytymässä ja rentoutumassa. Tarjolla on lukuisia altaita erilaisilla poreilla, lämpötiloilla ja mineraaleilla varustettuna, ja jotta aika niissä lilluessa ei kävisi pitkäksi, altaiden ääreltä sekä saunasta löytyy myös telkkareita. Voi olla että Suomeen paluun jälkeen näitä nautintoja tulee ikävä. :D 

Ymmärtääkseen japanilaista kulttuuria, on hyvä ymmärtää uskontoja, jotka ovat siihen vaikuttaneet. Suurin osa japanilaisista on joko shintolaisia tai buddhalaisia - yleensä molempia - ja olemme matkamme varrella päässet tutustumaan eri uskontojen temppeleihin. Ne ovat kyllä upean näköisiä, kauniita ja koristeellisia, mutta kätkevät sisälleen paljon pelkoa ja pettymyksiä. Paljon on ajatuksia herännyt niissä vieraillessa ja saa olla kiitollinen siitä, että meillä saa olla suhde elävään Jumalaan eikä rukouksistakaan tarvitse maksaa mitään! 

Shintolainen temppeli

Yksi mielenkiintoisimmista elämyksistä täällä on tietysti ruoka. Sushia on päästy maistamaan heti toisena päivänä ja siitä asti onkin pitänyt syödä puikoilla. Monissa paikoissa ei ole edes tarjolla haarukkaa tai veistä. Muutamaa sormikramppia lukuun ottamatta hyvin on sujunut ja ruoka on löytänyt tiensä nälkäisten vatsoihin. Sushi on kuitenkin vain pieni osa japanilaista ruokakulttuuria ja olemme saaneet maistaa vaikka mitä erikoisuuksia, kuten udon-nuudeleita raa'alla kananmunalla ja friteeratuilla lisukkeilla höystettynä, kaali-mustekalamunakasta, riisi-katkarapu-simpukka-munakeittoa ja vihreän teen makuista suklaata. Ainiin, japanilaiset rakastavat kaikkia hyytelöitä ja sitkeitä löllyviä juttuja, ja erilaisia sellaisia saattaa löytää ihan mistä tahansa ruoasta. Nam! 

Laura osaa arvostaa hyvää ruokaa #sushilla 

Mitäs vielä? Jos olet päässyt tekstissä tähän asti, onneksi olkoon, palkinnoksi kerron vielä muutaman jutun. Yhtenä päivänä kävimme katsomassa Awajin linnaa, joka löytyy UNESCON  maailman perintökohteiden listalta. Eilen saimme nauttia kulttuurista vähän lisää. Kävimme Tokushimassa seuraamassa paikallista perinteistä tanssia ja näytöksen jälkeen saimme myös itse opetella tanssimaan sitä. Oma poikamme Jesse palkittiinkin sitten ansiokkaasta tanssimisesta, joten saatte toivottavasti nauttia Jessen Awa-dori esityksestä mahdollisimman pian Suomeen paluumme jälkeen! 

Awajin linna

Myös maanjäristysmuseossa olemme ehtineet käydä. Siellä koimme maanjäristyksen ja sen seuraukset. Sitä ennen vähän kutkutti kokea pikkuinen maanjäristys, mutta ehkä se saa mieluummin jäädä kokematta, koskaan ei nimittäin voida ennustaa milloin on luvassa pieni, milloin iso sellainen. Ihminen on lopulta varsin voimaton luonnon edessä. Mutta Jumalan käsissä kun ollaan, meillä on aina toivoa, tapahtui mitä tahansa.

Toivoa siis on, ja varsin toivoa herättävää on ollut se, että olemme musiikin kautta saaneet tavoittaa jo satoja ihmisiä, joista noin yksi kolmasosa ei ole ollut kristittyjä. Konsertit ovat sujuneet hyvin ja vastaanotto on ollut lämmin. Paikalliset ovat osoittaneet meille uskomatonta vieraanvaraisuutta, tarjonneet ruokaa ja viettäneet aikaa kanssamme. Olemme kohdanneet aivan upeita ihmisiä ja saaneet huomata, että parhaimmillaan japanilaiset ovat aivan valloittavaa kansaa.

Meitä saa muistaa rukouksissa, erityisesti ajomatkojen ja konserttien puolesta saa rukoilla ja tietenkin, että sanoma Jeesuksesta voisi koskettaa kohtaamiemme ihmisten sydämiä.

Rakkautta ja siunauksia sinne Suomeen!

     <3:llä NC