Hemma igen - kotosalla ollaan !

Voi juku, Suomessa ollaan taas!

Uskomaton ja upea reissu Japanissa takana ja kotiin on tultu montaa kokemusta rikkaampana.
Loputkin keikat sujuivat erittäin hyvin, ja viimeisen viikon aikana pidimme konsertteja kirkkojen lisäksi mm. leikkikoulussa, paperitehtaalla ja onsenissa eli kylpylässä. Erityisen hauskaa oli soittaa 150:lle pienelle japanilaiselle lapselle ja heidän suloisuutensa taisi sulattaa meidän jokaisen sydämen.

Kiertueen hauskimpia hetkiä lasten kanssa ! 

Ihmeellistä varjelusta on kyllä matkassa ollut, kukaan ei ollut juurikaan pieniä juttuja lukuunottamatta edes kipeänä ja hurjan kapeista kaduista huolimatta kumpaankaan autoista ei tullut naarmuakaan. Toisen auton jarrut tosin meinasivat pettää matkalla, mutta onneksi vika huomattiin ajoissa ja auto saatiin vaihdettua. Reissun parhaimmistoa olivat kyllä ehdottomasti automatkat ja niiden aikana käydyt syvälliset ja vähemmän syvälliset keskustelut. Joukkomme johtaja sensei Pihkara jakoi meille elämänviisauttaan ja Raamatuntuntemustaan pitkin matkaa ja toivottavasti jotakin siitä tarttui meidän päihimme. Erityisesti avioliittovinkkejä on hyvä alkaa tallettaa ajoissa mielen sopukoihin ;)

Saimme myös nauttia aivan upeista säistä, viimeisen viikon aikana aurinko paistoi useampana päivänä ja lämmintä oli, jopa +25 astetta! Auringon paistaessa Jorma usein valitsi maisemareitin ajettavaksi ja saimme ihmetellä Jumalan luomaa monipuolista ja kaunista maata! 

Maisemien lisäksi saimme nauttia japanilaisten uskomattoman lämpimästä vieraanvaraisuudesta ja ystävällisyydestä, ja matkan aikana kohtasimme useita todella mielenkiintoisia henkilöitä. Esimerkiksi seuraavana päivänä siitä, kun olimme käyneet Hiroshiman rauhan museossa, sensei vei meidät tapaamaan erästä 91-vuotiasta naista, joka asui ydinpommin pudottamisen aikaan 40km päässä räjähdyskeskuksesta. Oli todella vaikuttavaa kuulla hänen tarinansa ja miten hänestä myös lopulta tuli kristitty. Mailis Janatuinen on tallentanut hänen tarinansa kirjaan Kaksi naista, yksi usko. Voisin kuvitella, että siinä on lukemisen arvoinen kirja! 

91-vuotiaan Chiekon vieraina!

Ainoa ydinpommin tuhoama jäljelle jätetty rakennus
Hiroshiman keskustassa 

 Pienoismalli ydinpommista ja sen tuhoista
Hiroshiman rauhan museossa  

Räjähdyskeskus ja uhrien muistomerkki,
taustalla jossain pienenä palaa ikuinen tuli.

Toinen vaikuttava kohtaaminen sattui, kun Itä-Tokushimassa asuessamme osa porukkaa sattui löytämään pienen suloisen lettukioskin, jonka omistajalle täytettyjen lettujen syömisen yhteydessä Jesse, Jon, Marjo ja Laura sitten alkoivat laulamaan. Lettumies oli todella vaikuttunut ja kiitollinen, ja tuli sitten luvattua mennä uudestaan käymään ja parin päivän päästä menimmekin koko porukalla syömään lettuja. Syömisen jälkeen aloimme sitten katusoittamaan kioskin edessä. Tunnelma oli todella ihana ja välitön. 

Paikalla oli jonkin verran nuoria ja lisäksi nuori äiti pienen poikansa ja miehensä kanssa. Mari-Kaisa alkoi juttelemaan tämän nuoren äidin kanssa ja soiton loputtua Jesse antoi pikkupojalle plektransa ja Mari-Kaisa kutsui heidät kuuntelemaan meidän konserttiamme. Lähtiessämme kiitimme vielä lettumiestä ja siinä samalla Mari-Kaisa sai myös todistaa hänelle Jeesuksesta. Meidän oli seuraavana päivänä pakko mennä vielä ostamaan yhdet letut ( ne olivat aivan taivaallisen herkullisia! ) ja samalla veimme lettumiehelle Raamatun. 

Lettumies jäi varmasti meidän jokaisen mieleen. Keskustellessamme hänen kanssaan ilmeni, että hän on itse perustanut tämän kioskin 20 vuotta sitten ja hän on siitä asti ollut siellä töissä joka päivä 11 tuntia, eikä hän koskaan ole pitänyt lomaa eikä myöskään sairastellut. Japanissa tällainen työlle omistautuminen on hyvin tyypillistä, mutta voi varmasti aiheuttaa syvää yksinäisyyttä. Lettumiestä saa siis muistaa rukouksissa! 

Me ja Lettumies! 

Viimeinen konserttimme Tokushimassa huipentui siihen, kun lettukioskin luona tapaamamme nuori äiti tuli poikansa kanssa kuuntelemaan sitä ja he toivat vastalahjaksi plektrasta meille tuulihattuja! Se oli naiselle hänen elämänsä ensimmäinen kerta kirkossa. Häntäkin saa siis muistaa rukouksissa. Jumala antakoon kasvun sille siemenelle, joka on meidän työmme kautta kylvetty. 

Lisää koskettavia kohtaamisia; vierailimme sairaalassa syöpää sairastavan miehen luona, jolta olimme saaneet auton kiertueelle lainaan. Kun kerran olimme ajamassa läheltä sairaalaa, Jorma päätti, että kävisimme katsomassa, jos potilasta olisi mahdollista tavata. Tapaaminen onnistui ja pääsimme ilahduttamaan tätä miestä laulullamme. Miehellä tulivat kyyneleet silmiin, kun lauloimme hänelle ja taisi se olla meillekin aika liikuttava hetki. Olisi upeaa, jos hänenkin puolestaan joku voisi rukoilla. 

Meillä riitti terveyttä onneksi pikkujuttuja lukuunottamatta. Ensimmäisen illan sushielämys taisi saada pari bändin jäsenen vatsaan myös ylimääräistä elämää. Viimeisen viikon aikana homeisessa vanhassa pappilassa majoittuminen taas saattoi aiheuttaa kevyttä tukkoisuutta ja yskää, mutta kaikki keikat pystyttiin vetämään kunnialla läpi. Ja noista taloista pitää vielä sanoa, että Japanista ei taida löytää montaakaan paikkaa, missä ei olisi hometta ainakin jonkin verran. Ilmasto on sen verran kostea ja talojen ilmastointi huono, että home kuuluu väistämättä asiaan. Jos homeen ja raa'an kalan kanssa tulee toimeen, ei muuta kun suunta Japaniin! 

Kaikenlaisiin juttuihin tuli törmättyä ja Japanin kulttuurin verho raottui matkan varrella paljastaen monia kiinnostavia ilmiöitä. Kohteliasuus, työmoraali, omavoimaisuus, uskonnollisuus, ruoka, nautinnot arjen vastapainoksi, huumori ja monia muita teemoja, joihin pääsimme vähän tutustumaan. Jos niistä jokaisesta alkaisi tässä kertomaan, alkaisi tektin mitta hipoa pienen romaanin lukemia, joten jätän kertomisen henkilökohtaisiin kohtaamisiin ja ennen kaikkea suosittelen jokaista tutustumaan itse japanilaiseen kulttuuriin ja mahdollisuuksien mukaan myös vierailemaan itse maassa. Kysymyksiä saa tietysti esittää, jos jokin asia jäi erityisesti vielä kiinnostamaan, jokainen bändin jäsen varmasti vastaa mielellään ja kertoo omista kokemuksistaan! 

Jos meidän bändiä haluaa nähdä Suomessa livenä, siihen on mahdollisuus 21.5 klo 19.00, kun Kauniaisten uudella paviljongilla pidetään Folk-talentti-ilta. Tervetuloa sinne! 
Laitetaan muutama kuva vielä tähän ja toivotetaan siunattua kevättä kaikille! 

Japanilainen nauttii keväästä ja upeasta vuorimaisemasta

Jorma ja Mari-Kaisa aka Batman ja Robin ! 

Vesiputouskin löytyi Awajin saarelta

Iltakävelyllä

Tunnelmaa keikalta

Toivottavasti nautitte meidän matkajuttujen lukemisesta! Rakkaudella NC 

NC tossut jalassa! 

Japanissaaa!

"Varjele, Jeesus, matkallamme, nimessäsi aamen", lausuu joukkomme johtaja Pihkara-sensei aloittaessamme automatkan kohti Hiroshimaa. Illalla on luvassa konsertti Itä-Fukuyaman kirkolla, mutta sitä ennen teemme retken Hiroshimaan. Kolmetoista keikkaa takana ja kuusi vielä edessä. Ennen Japaniin lähtöä keikkamäärä tuntui aika suurelta, ja vähän meinasi huolestuttaa, ehditäänkö me yhtään nähdä ympäristöä ja tutustua kulttuuriin siinä samalla. Jeesus onneksi osaa aina yllättää positiivisesti ja meitä on todellakin hemmoteltu useilla uskomattomilla kokemuksilla. 

Japanissa ollaan! Tunnelmia Nagoyan lentokentältä.

Heti ensimmäisenä päivänä lentojen vaihtumisen vuoksi pääsimme matkustamaan shinkansenilla eli luotijunalla Nagoyasta Osakaan, Finnairin piikkiin. Matkalla saimme ihmetellä ja ihastella Japanin vihreitä vuoria, merta ja - ai että - kirsikankukkia! Saavuimme juuri sopivasti näkemään sakuran vaaleanpunaista loistoa ja nauttimaan Japanin kevään lämmöstä! 

Seuraavana päivänä aamutreenien jälkeen Marri lähti seikkailemaan Osakan keskustaan kameran kanssa ja muut lähtivät yhteen maailman suurimmista akvaarioista. Sieltä taisi löytyä ainakin valashai ja pingviini poikineen sekä monenlaisia muita outoja otuksia. Matka jatkui Osakaan ja siellä seikkailut kruunautuivat suurkaupungin huikean öisen maiseman katseluun näköalatornista. Varsin lupaava ja innostava alku matkalle. 

Osakan valot 

Ja sitten alkoikin keikkailu. 1-2 konserttia päivässä eri puolilla läntistä Japania. Eli autossa istumista riitti, mutta eipä se ehtinyt missään vaiheessa muuttua puuduttavaksi, sillä Japanin värikkäissä maisemissa riitti ihmettelemistä. Vuoria, merta, riisipeltoja, suurkaupunkeja, siltoja, tunneleita, patsaita, eksoottisia kasveja ja kummallisia rakennuksia. Japani on osoittautunut hämmentävän monipuoliseksi maaksi. Täältä tuntuu löytyvän paikkoja, jotka on kuin leikattu jostain toisesta maasta ja sovitettu eri puolille japanilaista maisemaa. Eräänä päivänä ajaessamme valkoisten hiekkarantojen ja palmujen reunustamaa rantatietä tuntui aivan kuin olisimme olleet Kalifornissa lomamatkalla, kunnes taas hetken kuluttua olimme keskellä vuorten ympäröimää sokkeloista kaupunkia.

Awajin saaren upeita vuorimaisemia!

Kirkko keskellä riisipeltoja

Aurinko ja ranta!

Vuoria siis riittää. Japanista on vaikea löytää kaupunkia, jonka alueella ei olisi vuorta. Keikkojen lomassa sensei on vienyt meitä useammallekin vuorelle ihastelemaan maisemia. Olemme myös päässeet tutustumaan onsen-kylpylöiden rentouttavaan maailmaan. Japanilaisilla on tapana suunnilleen kerran viikossa käydä näissä mineraalien ja kuumien altaiden ihmeellisessä maailmassa peseytymässä ja rentoutumassa. Tarjolla on lukuisia altaita erilaisilla poreilla, lämpötiloilla ja mineraaleilla varustettuna, ja jotta aika niissä lilluessa ei kävisi pitkäksi, altaiden ääreltä sekä saunasta löytyy myös telkkareita. Voi olla että Suomeen paluun jälkeen näitä nautintoja tulee ikävä. :D 

Ymmärtääkseen japanilaista kulttuuria, on hyvä ymmärtää uskontoja, jotka ovat siihen vaikuttaneet. Suurin osa japanilaisista on joko shintolaisia tai buddhalaisia - yleensä molempia - ja olemme matkamme varrella päässet tutustumaan eri uskontojen temppeleihin. Ne ovat kyllä upean näköisiä, kauniita ja koristeellisia, mutta kätkevät sisälleen paljon pelkoa ja pettymyksiä. Paljon on ajatuksia herännyt niissä vieraillessa ja saa olla kiitollinen siitä, että meillä saa olla suhde elävään Jumalaan eikä rukouksistakaan tarvitse maksaa mitään! 

Shintolainen temppeli

Yksi mielenkiintoisimmista elämyksistä täällä on tietysti ruoka. Sushia on päästy maistamaan heti toisena päivänä ja siitä asti onkin pitänyt syödä puikoilla. Monissa paikoissa ei ole edes tarjolla haarukkaa tai veistä. Muutamaa sormikramppia lukuun ottamatta hyvin on sujunut ja ruoka on löytänyt tiensä nälkäisten vatsoihin. Sushi on kuitenkin vain pieni osa japanilaista ruokakulttuuria ja olemme saaneet maistaa vaikka mitä erikoisuuksia, kuten udon-nuudeleita raa'alla kananmunalla ja friteeratuilla lisukkeilla höystettynä, kaali-mustekalamunakasta, riisi-katkarapu-simpukka-munakeittoa ja vihreän teen makuista suklaata. Ainiin, japanilaiset rakastavat kaikkia hyytelöitä ja sitkeitä löllyviä juttuja, ja erilaisia sellaisia saattaa löytää ihan mistä tahansa ruoasta. Nam! 

Laura osaa arvostaa hyvää ruokaa #sushilla 

Mitäs vielä? Jos olet päässyt tekstissä tähän asti, onneksi olkoon, palkinnoksi kerron vielä muutaman jutun. Yhtenä päivänä kävimme katsomassa Awajin linnaa, joka löytyy UNESCON  maailman perintökohteiden listalta. Eilen saimme nauttia kulttuurista vähän lisää. Kävimme Tokushimassa seuraamassa paikallista perinteistä tanssia ja näytöksen jälkeen saimme myös itse opetella tanssimaan sitä. Oma poikamme Jesse palkittiinkin sitten ansiokkaasta tanssimisesta, joten saatte toivottavasti nauttia Jessen Awa-dori esityksestä mahdollisimman pian Suomeen paluumme jälkeen! 

Awajin linna

Myös maanjäristysmuseossa olemme ehtineet käydä. Siellä koimme maanjäristyksen ja sen seuraukset. Sitä ennen vähän kutkutti kokea pikkuinen maanjäristys, mutta ehkä se saa mieluummin jäädä kokematta, koskaan ei nimittäin voida ennustaa milloin on luvassa pieni, milloin iso sellainen. Ihminen on lopulta varsin voimaton luonnon edessä. Mutta Jumalan käsissä kun ollaan, meillä on aina toivoa, tapahtui mitä tahansa.

Toivoa siis on, ja varsin toivoa herättävää on ollut se, että olemme musiikin kautta saaneet tavoittaa jo satoja ihmisiä, joista noin yksi kolmasosa ei ole ollut kristittyjä. Konsertit ovat sujuneet hyvin ja vastaanotto on ollut lämmin. Paikalliset ovat osoittaneet meille uskomatonta vieraanvaraisuutta, tarjonneet ruokaa ja viettäneet aikaa kanssamme. Olemme kohdanneet aivan upeita ihmisiä ja saaneet huomata, että parhaimmillaan japanilaiset ovat aivan valloittavaa kansaa.

Meitä saa muistaa rukouksissa, erityisesti ajomatkojen ja konserttien puolesta saa rukoilla ja tietenkin, että sanoma Jeesuksesta voisi koskettaa kohtaamiemme ihmisten sydämiä.

Rakkautta ja siunauksia sinne Suomeen!

     <3:llä NC 

Vähän yli viikko!

Moikka!

Apua, en voi uskoa, että oikeesti ollaan ensi viikolla lähdössä kiertueelle Japaniin! Keskiviikkona 8.4 suuntaa lentokone kohti Osakaa ja kirsikankukkia! Saatetaan pari keikkaakin siinä ihmettelemisen lomassa vetästä, tai no jos tarkkoja ollaan niin 21 keikkaa pitäisi 17 päivän aikana soittaa. Joskus tämä opiskelu käy ihan työstä, aika iso vaiva ollaan nimittäin jo nähty, kun on ohjelmistoa kasattu ja tunti toisensa jälkeen treenattu. Mutta on se sen arvoista, jos kerran Japaniin asti pääsee soittamaan.

Laura ja Marri Japanitunnelmissa

Musiikki on ihmeellinen asia, se jotenkin onnistuu menemään ajattelun tason ohi ja koskettamaan kuulijan sydäntä. Parhaat hetket keikoilla ovat ne, kun kuulijat tulevat antamaan palautetta ja kertomaan, mitä ovat kuunnellessaan kokeneet. Joskus musiikki lohduttaa, joskus tuo toivoa, toisinaan iloa. Musiikin kautta on mahdollista viedä eteenpäin viestiä, mikä puheen tasolla kohtaa seinän. Siksi se on upea keino kertoa evankeliumin sanomaa.

Japanin väestöstä 0.7% on kristittyjä ja perinteisistä šintolaisista ja buddhalaisista uskomuksista ja  rituaaleista pidetään tiukasti kiinni, vaikka usko ei arjen tasolla voimakkaasti ilmenekään. Japania on kutsuttu lähetystyöntekijöiden hautausmaaksi, sillä siellä on valtava ihme, jos joku kääntyy kristityksi. Suuri syy tähän on se, että usein kristityksi käätyminen tarkoittaa perheen hylkäämäksi tulemista, työpaikan menettämistä ja yhteisön ulkopuolelle jäämistä, kristyt nimittäin eivät ota enää osaa rituaaleihin, joiden uskotaan tuovan hyvää onnea, joten heitä ei huonon onnen pelossa uskalleta pitää ympärillä. Sanoma Jeesuksesta saa siis kohteliaan, mutta kieltävän vastaanoton.

Kuitenkin musiikki on väline, joka japanilaisista jotenkin onnistuu poistamaan epäluulon ja varautuneisuuden, ja laulujen kautta Jumala voi muurien läpi puhutella ihmistä suoraan sydämeen. Japanissa on valtava määrä ihmisiä, jotka eivät ole kuulleet eivätkä vastaanottaneet evankeliumia ja meillä on mahdollisuus bändimme kanssa nyt mennä sinne soittamaan ja kertomaan siitä uskosta ja toivosta mikä meillä Jeesuksessa on. Maaperä, johon sanoma laskeutuu, on erittäin kova, joten kaikki rukoustuki on suunnattoman arvokasta! Meitä saa siis muistaa jo nyt ennen matkaa ja Japanin kiertueemme aikana.

Lisäksi tarvitsemme vielä taloudellista tukea matkallemme. Olemme keikkailleet syksyllä ja keväällä paljon ja sitä kautta keränneet rahaa matkoja varten. Mitkä juhlat näistä tuleekaan -musiikkinäytelmää on käyty esittämässä ympäri Suomea ja se on ollut upea kokemus sekä meille, että palautteen perusteella myös katsojille. Keikkapalkkioiden avulla on matkakassaa saatu kartutettua, mutta jos haluat tukea matkaamme ja olla lähettämässä meitä, voi lahjoituksia laittaa tilille

Osuuspankki FI73 5720 2320 1095 43
Danske Bank FI40 8000 1100 0684 11
Nordea FI74 1378 3000 2196 30 

viitenumerolla 130 006 612 511

Linkin takaa löytyy rahankeräyslupa http://sro.fi/lahjoita/rahankerayslupa

Yksi tapa tukea meidän työtämme on myös tilata meidän levyjä! Kesällä ilmestyy Mitkä juhlat -levy (20€) ja kevään aikana vielä bändien yhteinen levy, joka sisältää suomen- japanin- ja turkinkielistä materiaalia (15€). Jos levyjen tilaus kiinnostaa, sähköpostia voi laittaa osoitteeseen nieminen.marri@gmail.com

Missiomusalinja studiolla äänittämässä! 

Kiirettä pitää täällä päässä matkaa valmistellessa ja ennen lähtöä ollaan vielä talo-orkesterinakin soittamassa Ryttylän pääsiäistapahtumassa Quiet Actionissa. Muusikkoelämää, ei sen enempää, mukavaa jos olette rukouksin mukana!

Siunattua kevättä! 

<3 NC 

Just nyt

Moikka! 

Just nyt me ollaan autossa matkalla Kokkolaan Mitkä juhlat näistä tuleekaan -musiikkinäytelmän kiertueen merkeissä. Eilen vedettiin keikka Ilmajoella ja huomenna mennään vielä Vaasaan, ja lisää keikkoja tulee olemaan ripotellen pitkin maaliskuuta, ja vielä Japanin kiertueen jälkeen toukokuussa. Ei ollakaan tästä jutusta kerrottu vielä paljoa, joten avataan vähän; koko missiomusalinja, eli molemmat bändit yhdessä ovat mukana tässä Jeesuksen vertauksista kertovassa kokonaisuudessa, jota on alettu harjoittelmaan jo viime syksyn puolivälissä. 

Teos koostuu lauluista, raamatunkohdista ja draamanpätkistä. Koko idean isä on Jari Kekäle, jonka käsialaa laulujen sanoitukset ja draaman kaari ovat. Ohjaajana on toiminut Mikko Lammi. Laulujen sävellyksistä ovat vastanneet Mikko Nikula, Joonatan Rautio ja Pekka Salmi, Mikko Nikula on myös on toiminut bändiopettajanamme ja vastannut kappaleiden sovituksista. Teoksen teemana on juhlat, joihin isäntä aivan jokaista kutsuu. Mitenkä sitä sitten jokainen siihen kutsuun vastaa? 

Aikamoinen matka ollaan tässä jo tehty tämän proggiksen parissa. Jokaisen lahjat ovat päässeet käyttöön, jokainen on varmasti myös joutunut oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja saanut oppia paljon uutta. Välillä tuntui mahdottomalta, että kaikista palapelin palasista voisi syntyä ehjä kokonaisuus, mutta niin vaan ensi-iltaan mennessä olivat kaikki osaset paikallaan ja saimme kaikki yllättyä yleisön vaikuttuneesta ja kiittävästä palautteesta. Silloin kelpasi hymyillä ja ajatella - mitkä juhlat näistä tuleekaan! 

Tämä esitys on jo saanut puhutella monia ihmisiä ja avata Jeesuksen vertauksia uudella tavalla. Vielä on monta esitystä jäljellä, joten katsokaa ihmeessä sopivin paikka ja aika, jolloin voitte tulla katsomaan! Kertokaa myös kaikille mahdollisesti kiinnostuneille tästä, esitystä voidaan suositella kaiken ikäisille ja sekä niille joille Jeesus on tuttu ja niille joille ei. 

18.3. Myllypuron kirkko 19.00

20.3. Raahe, Raahen seurakuntakoti klo 18.00

28.3. Kangasala

4.5. Hyvinkää, vanha kirkko

6.5. Espoonlahti, kirkko

12.5. Mäntsälä, seurakuntatalo

14.5. Kouvola

Kiertuettamme saa muistaa rukouksissa ja tietysti myös lähestyvää Japanin matkaa! 

Siunattuja kevätpäiviä! 

NC 

Muutama sana menneestä

Moikka!

Kalenteri ehti eilen kääntyä jo maaliskuuhun, mutta tässä päivityksessä palataan loka-marraskuun taitteeseen. Silloin missiomusalinja vietti viikon Vuokatissa kiertäen Kainuun alueen kouluissa ja seurakunnissa musisoimassa ja kertomassa kristinuskosta, tässä siitä viikosta joitakin ajatuksia ja kuvia.

Seurakuntiin meidät otettiin ilolla vastaan, mutta aivan odotusten vastaisesti vastaanotto myös kouluissa oli lämmin ja innostunut. Usein Etelä-Suomessa tuntuu, että koko ajan kouluissa vähenee kaikki tunnustukselliseen kristillisyyteen liittyvä toiminta, aamuhartauksissakaan ei taida saada enää puhua Jeesuksesta. Kainuun alueella tilanne näytti meidän silmiimme huomattavasti valoisammalta, sillä saimme avoimesti kertoa omasta uskostamme, ja siitä miksi olemme tulleet paikalle soittamaan ja laulamaan. Aikuisiin tuntui tekevän vaikutuksen meidän positiivinen asenteemme ja laadukas musiikki, lapsiin näytti vetoavan erityisesti Jessen ja Jonin kitara- ja viulutaiturointi - usein Pirates of the Caribbeanin merkeissä.

Kuhmon seurakunnan lastenleiri

Taisivat biisivalinnat mennä muutenkin ihan nappiin, sillä lapset lähtivät mukaan tekemään liikkeitä perässä, kun pyysimme, kuuntelivat kun puhuimme ja vastasivat fiksusti esitettyihin kysymyksiin spiikkien aikana. Valmistellessa puheenvuoroja oli opettavaista miettiä sitä, miten lapsille kannattaa puhua uskosta ja kristinuskon perusasioista selkeästi ja yksinkertaisesti käyttämättä vaikeita ja abstrakteja sanoja, kuten vanhurskaus tai synti. Pyrimme tuomaan nämä asiat ymmärretävästi esille, toivottavasti myös onnistuimme siinä. Usein musiikki myös puhuu puolestaan ja sitä kautta uskon todellisuus voi avautua kuulijalle, siksi on niin hienoa saada käyttää näitä lahjoja tällaiseen tarkoitukseen!

Vuokatin ala-aste

Ala-asteikäisten lisäksi esiinnyimme myös isoskoulutuksessa oleville nuorille. Seuraavassa kuvassa tunnelmaa sieltä.

Joillakin keikoilla olivat molemmat bändit soittamassa, mutta kiersimme myös erikseen kahtena ryhmänä. Mukana reissussa meillä oli kaksi gospelkonkaria, Hessu Kärhä, Pro Fiden entinen laulaja ja Kari Ikonen, jolla on myös kokemusta Suomen kiertämisestä ja musiikin avulla ihmisten tavoittamisesta. He saivat jakaa meille viisauttaan viikon aikana automatkoilla ja yhteisissä hetkissä opetusten muodossa. Sitä kautta saimme myös itse hengellistä ravintoa ja voimaa sekä intoa tehdä työtä Jumalan sanan eteenpäinviemiseksi. 

Kokonaisuudessaan Kainuun kiertue oli todella opettavainen kokemus meille kaikille. Yhdessä melko uuden porukan kanssa toimiminen, soittaminen, puhuminen, matkustaminen, ajan viettäminen ja rukoileminen toivat kaikissa esiin uusia puolia, sekä hyviä ja rakentavia, että myös haastavia. Jokaisen fyysinen ja henkinen jaksaminen oli joidenkin öiden vähäisten unien takia koetuksella ja oli upeaa huomata, miten vaikeissakin hetkissä porukassa jaksettiin pitää huolta toisistaan ja rohkaista sitä tarvitsevaa. Oli meillä aika kivaa yhdessä!

Palautteen puolesta oli tainnut ainakin Kuhmon seurakunnalla olla kivaa, sillä sieltä tuotiin vielä terveisinä meille kaikille villasukat ja heijastimet!

Vuokatinviikon aikana kuvasimme myös materiaalia musavideoita ja missiomusalinjan esittelyvideota varten. Niissä merkeissä pääsimme katselemaan huikeita näköaloja Vuokatin laskettelurinteiden huipulta, kiipeämään mäkihyppytornin huipulle ja pitämään hauskaa Angry Birds Activity Parkissa. Lisäksi osa porukasta meni rentoutumaan Katinkullan kylpylän lämpimiin altaisiin vapaailtapäivänä. Jos muuten video saadaan vielä valmiiksi, tulee linkki varmasti tänne näkyville!

Syyslukukaudesta vielä muita juttuja. Sen aikana ehdimme käydä soittamassa pari joululaulukeikkaa, toisen Myllypurossa, täydelle kirkolle ja toisen vanhainkodissa erittäin kiitolliselle yleisölle. Sitten muutoin olikin ohjelmassa treeniä treeniä ja treeniä - yhdessä ja erikseen. Eipä sitä kannata lähteä keikalle, jos ei bändi kuulosta hyvältä, sitä varten suurin työ tehdäänkin opiston uumenissa treenikämpillä.

Huh, tästä tulikin pitkä tarina, seuraavassa päivityksessä päästäänkin sitten tämän hetken kuulumisiin ja katsellaan vähän tulevaankin!

Jos tahdot, voit muistaa meitä rukouksissa, aiheina erityisesti
- juuri alkanut Mitkä juhlat näistä tuleekaan -kiertue
- pääsiäisen Quiet action -tapahtuma Ryttylässä, jossa olemme soittamassa
- lähestyvä Japanin matka

Kiitos rukouksista ja siunattua maaliskuuta kaikille!

<3:llä NC

Tullaanpa tutuiksi

Moikka!

Esitelläänpä heti ensiksi, että mitä ja ketä tämä blogi koskee, jotta myös sinä tiedät miksi sitä kannattaa seurata! 

Tässä blogissa on kyse bändistä nimeltä Northern Colors, eli suomennettuna Pohjoisen värit ( tai revontulet ), ja palaan myöhemmin siihen, miksi nimeksi tuli se mikä tuli, ja mitä sitä ennen tapahtui, mutta aloitetaan bändin jäsenten esittelyllä. 

Laulajana meillä on valloittava kaunokainen Laura Lahtinen Lapinlahdelta

Kitarassa sankaroi Jesse De Jong, Kokkolan luvatusta maasta tuleva tähti.

Pianon ja kosketinsoittimen takana säteilee Marjo Hienonen, Kouvolasta kotoisin.

Viulussa ihmeitään tekee Jon Selin, från Kyrsklätt. 

Perkussioissa lätkyttelee menemään Marjaana Nieminen, Salon seutuvilta.  

Tuli nyt sitten luvattua tähtiä, säteilyä ja ihmeitä, luulisi tällaisella mainostuksella jo keikoille saavan uteliaita kuuntelijoita? 

Me kaikki bändin jäsenet tulemme siis aivan eri puolilta Suomea ja samassa bändissä päädyimme soittamaan Suomen Raamattuopiston missiomusalinjan kautta. Syksyllä 2014 on Kauniaisissa aloitettu tämä uusi linja siellä pitkään pyörineen tavallisen musalinjan rinnalle. Yhteensä meitä missiomusalinjalaisia on kymmenen ja meidät on jaettu kahteen yhtyeeseen, ja niissä kokoonpanoissa soitamme koko vuoden ajan.

Huhtikuussa molemmilla bändeillä on edessä ulkomaankiertue ja meidän bändi suuntaa silloin Japaniin! Ulkomaankiertueiden lisäksi molemmat bändit keikkailevat Suomessa, ja syksyllä olimme jo Kainuussa viikon verran soittamassa lapsille ja nuorille ja kertomassa heille Jeesuksesta. Missiomusalinjan nimestäkin voi jo arvata, mitä linja pitää sisällään, eli musiikin ja lähetystyön opiskelua. Musiikin kautta meillä on mahdollisuus viedä evankeliumia eteenpäin ja käytännössä sitä pääsemme kokemaan pikkukeikkojen ja erityisesti kiertueiden kautta. 

Tässä blogissa tullaan kertomaan Northern Colorsin kuulumisia koululta, keikoilta, matkoilta ja muualta. Jos siis olet kiinnostunut siitä, mitä meille kuuluu, missä päin maailmaa mennään ja miten ihmeessä me opitaan laulamaan japaniksi kolmessa kuukaudessa, tallenna blogin linkki ja ole mukana meidän matkalla! 

Meillä on aika isoja asioita pienissä käsissä ja ilman Taivaan Isän apua ja siunausta ei tästäkään hommasta mitään tulisi, joten meitä saa muistaa rukouksissa, rukousaiheita kerromme myös aina uusien kuulumisten yhteydessä! 

Siunattua alkuvuotta sinulle! 

<3llä NC 

Ps. No paljastetaan vielä bändin nimen taustalla oleva tarina. Meillä oli siis lukuisia (huonoja) nimivaihtoehtoja, mutta mikään ei oikein tuntunut kelpaavan, ja lopulta koko homma meni ihan vitsiksi, kun viestiketjussamme oli ehdotuksena "viisi istuvaa kakkaa". Siinä kuitenki piili se viisaus, että ilman Jumalaa me todella olemme vain viisi istuvaa kakkaa ja sen seurauksena ensin bändin nimeksi muotoutui Fiveplusone ( 5+1) eli me viisi ja Jumala. Tämä nimi ei kuitenkaan kuulemma olisi toiminut kovin hyvin Japanissa, joten meitä pyydettiin miettimään nimeä, mikä olisi siellä kiinnostava ja toimiva. Kaikki pohjoismaihin, Suomeen ja Lappiin liittyvä uppoaa kuin häkä Japaninmaalla ja otimme sitten nimen Northern Colors, värikkäitä pohjoisen ihmeitä kun kerran olemme! :)